1.10.2015

Tajunnanvirtaa apurahoista, taiteesta ja hyvinvoinnista..

On jälleen apurahojen hakuaika. Luin Suomen Kulttuurirahaston Taidetta hoitolaitoksiin -tukimuodon tavoitteet itselleni muistutukseksi. Kyseessä on siis sama rahasto, josta sain itse avustuksen viime keväänä.

Kun pohditaan taiteen merkitystä toimintaympäristöissä, niin mielestäni kysymys koskee aina myös laajempaa taiteen merkitystä eli sitä millainen merkitys taiteella ylipäätään on yhteiskunnassa...?

Määritelmässä painotetaan, että on tärkeää, että hoitoa ja tukea tarvitsevien yksilöiden ja ryhmien erityistarpeet ymmärretään, ja että tätä ymmärrystä hyödynnetään ihmisten tasa-arvoiseksi kohtaamiseksi. On jossakin määrin toki tärkeää tunnistaa näitä erityistarpeita, mutta juuri nyt ajattelen, että eikö tasa-arvoista kohtaamista ole ennemminkin se, että toisesta ei ole ennakkokäsityksiä. Keskittyminen erityistarpeisiin toiseuttaa helposti ihmisen tavalla, jolloin kohtaaminen ei ole tasa-arvoista.. saati sitten yksilöllistä.

Usein taiteeseen ja hyvinvointiin liittyvien avustusten tavoitteena on myös tuottaa jonkinlaisia pysyviä vaikutuksia ja toimintamalleja tai luoda edellytyksiä siihen, että taiteilijat työllistyisivät esimerkiksi sosiaali- ja terveysalalle.

Minulle sopivalle toimintamallille tuntuu, että palvelukeskus toimii residenssinä, jossa minulla on vapaus tehdä taiteellista työtäni. Se, että rahoitus tulee palvelukeskuksen ulkopuolelta (eli tapauksessani Skr:ltä), lisää vapauden tunnettani. Toimintamalli on siis melko yksinkertainen: 1. Taiteilija haluaa työskennellä palvelukeskuksessa, sillä kokee sen sopivan taiteelliseen työhönsä. 2. Palvelukeskus toivottaa taiteilijan tervetulleeksi ja tarjoaa mahdollisuuden työskentelyyn. 3. Taiteilija saa (jos saa) apurahan työskentelyynsä.

Tässä taloudellisessa tilanteessa pelkään tai epäilen, että sosiaali- ja terveyspuolella ei ole ylimääräisiä rahoja (kuva)taiteilijoiden palkkaamiseen ainakaan niin, että korvaus olisi riittävän suuri. Näin ollen en ole varma, ratkaiseeko tämän kaltainen työskentely taiteilijoiden työllistymistä ja elannon saamista. Ehkä vähän pelkään... tai toivon, että raha ei ole se, mikä ohjaa taiteilijoita työskentelemään esimerkiksi hoivalaitoksissa. Kuten en usko, että raha on ollut ensisijainen houkutin, kun joku on päättänyt ryhtyä taiteilijaksi. (En jatka tästä ikiaikaisesta ja monimutkaisesta kysymyksestä taiteilijoiden toimeentulosta... en toki vastusta kenenkään työllistymistä.. mutta ihanne maailmassani taiteilijoille maksetaan siitä työstä, mihin he on saanut koulutuksen (ja kutsumuksen..?) No tämä saa miettimään, että onko kaikissa muissakaan ammateissa mahdollisuus tähän..)

Jouduin liian isojen asioiden äärelle ja ajatusvyyhti mielessäni meni täysin solmuun, enkä tiedä mistä lähtisin sitä purkamaan. Jätän tämän kirjoituksen siis tähän.