4.9.2015

Leikki sijansa saakoon!


Sanotaan, että leikki on lapsen työtä, mutta pohdin täytyykö leikin loppua lapsuuteen. Leikki liitetään lapsen kasvuun ja kehitykseen. Vauva leikkii ensin varpaillaan kunnes ryhtyy ryömimään ja tutkimaan objekteja. Kasvaessa lapsi ääntelee, puhuu, juoksee, pelaa ja alkaa fantasioida.
 
Professori Phil Jones kirjoittaa kirjassaan The Arts Therapies, A revolution in healthcare (2005), että leikki on kenttä, jossa lapsi voi heijastaa ja purkaa tunteitaan ja huoliaan. Hän kuvailee psykoanalyytikko D. W. Winnicottia mukaillen, että leikki on tila, jossa yksilön identiteetti ja ympäröivä maailma keskustelevat.
 
Minulle maalaaminen on sallinut leikin jatkumisen. Leikki on mielentila, mutta fyysiset puitteet auttavat mielentilan löytymisessä. Työhuoneen tärkeys on siinä, että se merkitsee minulle konkreettista leikin tilaa. Työhuoneen rajojen sisällä saan tehdä mitä haluan. Tässä leikin / maalaamisen tilassa ja prosessissa on vaiheita, jotka voivat olla voimaannuttavia, mutta myös hauraita ja herkkiä. Usein tuntuu, että valmis lopputulos on vain kaiku/varjo/jälkikuva siitä mitä ajattelen, että maalaamisessa on oleellista.
 
Työskennellessäni palvelukeskuksessa tarkoitukseni on yrittää avata tätä maalaamisen prosessia. Pitäessäni ryhmiä, ryhmään osallistujat astuvat leikkikentälleni ja voivat todistaa tai osallistua maalaamiseni prosessiin. Pöytä, jonka ympärillä kukin ryhmä kokoontuu muodostaa omanlaisensa konkreettisen leikintilan.