30.9.2015

Valokuvausryhmä

Kokoonnuimme toisen valokuvausryhmän kanssa. Kameran käyttö ujostutti, joten sovimme, että otamme kuvia yhdessä. Asetin pöydän ryhmäläisten väliin. Pöytä toimi meidän "studiona" ja leikkikenttänä.
 
Aloitimme ottamalla testikuvan, jossa oli jokaisen osallistujan käsi.
 
Paljastan myöhemmin millaisia kuvia otimme alla olevien kuvien välissä, kun olemme ensin ryhmässä käsitelleet kuvia ja päättäneet mitä julkaisemme.
 
Alin kuva on kuvaushetkemme lopulta. Aloimme keskustella näkemisestä ja kaihista. Yksi ryhmäläinen yritti kuvata kameran avulla, miltä ympäristö näytti, kun molemmissa silmissä oli kaihi.
 
 
 
 


27.9.2015

Mitä on tapahtunut ja muuta pohdintaa.

Kaksi kuukautta on vierähtänyt nopeasti siitä kun jäin apurahalle, mutta seuraavaa on muun muassa ehtinyt tapahtua:
  • Kokosin yhdessä henkilökunnan kanssa erääseen ryhmäkotiin taideryhmän, minkä pyrkimyksenä on kokoontua kerran viikossa.
  • Vanhasta Kampaamosta tuli Kaipaamo, jossa päivystän itse ohjaamassa kerran viikossa. Kaipaamossa voi tällä hetkellä yrittää sekoittaa ihanimman vaaleanpunaisen tai unelmoida.
  • Jatkoin naivististen performanssieni sarjaa "Vihreällä Kavaljeerilla". Performanssissa tanssitan asiakkaita kerran viikossa palvelukeskuksessa järjestettävissä päivätansseissa.
  • Näiden rinnalla on tapahtunut kaikenlaista pientä kuten teos palvelukeskuksen aulassa, joka oli seurausta keskusteluista erään asiakkaan kanssa.
  • Tällä viikolla käynnistyi muutaman kerran kokoontuva valokuvaustyöpaja.
  • Hetken kohtaamisista on alkanut syntyä pienoisveistoksia.
  • Aloitin erään piirustusprojektin, josta myöhemmin lisää.
Tällä kaikella pyrin selvittämään taidemaalarin roolia ja sitä mikä merkitys minulla voisi olla palvelukeskuksen arjessa. Yhtä tärkeää minulle on myös löytää aiheita ja lähtökohtia omaan työskentelyyni. Tiivistelmä kahden kuukauden ajatusmaailmastani on se, että aina kun alan epäillä työskentelyäni ja sen motiiveja, niin tapaan jonkin ihmisen, jonka kohtaaminen suistaa minut takaisin raiteille, voimaannuttaa ja lisää ymmärrystäni.

26.9.2015

Taustaa ja tavoitteita

Jäin apurahalle elokuussa 2015 ja jätin samalla hoitajan työt. Aluksi tämä muutos tuntui oudolle, tunsin jopa syyllisyyden tunteita, kun olin tottunut tekemään kahta työtä (hoitajan ja taiteilijan) yhtä aikaa ja vapaa-aikaa ei ollut juuri muuhun. Nyt sain keskittyä täysin siihen, mitä varten olin opiskellut ja jonka eteen olin tehnyt töitä monia vuosia.

Apurahahakemuksessa tuli mainita tuleva yhteistyötaho. Kinaporin monipuolinen palvelukeskus sitoutui yhteistyöhön kanssani. Yhteistyötahon liittäminen työskentelyyni tuntui luontevalle sillä jo valmiiksi maalausteni tai työskentelyni alkusysäyksenä oli alkanut toimia ensin kokemukseni hoitajana ja sitten erilaiset kohtaamiset taiteilijanroolissa. Olen ehkä tässäkin blogissa jo kirjoittanut, että aikanaan aloin opiskella hoitajaksi jatkaakseni ymmärrystäni taiteesta ja paikastani yhteiskunnassa, päällimmäinen syy ei ollut ryhtyä hoitajaksi, vaikka sittemmin teinkin niitä töitä ja huomasin kasvaneeni melko hyväksi hoitajaksi (tosin herkästi uupuvaksi sellaiseksi).

Tiivistetysti suunnitelmani apurahahakemuksessa oli rinnastaa työskentelyni palvelukeskuksessa taiteilijaresidenssissä olemiseen. Usein taiteilijaresidenssien tavoitteena on tarjota mahdollisuus työkentelyyn, aktivoida vuorovaikutusta ja taide-elämää kohteessa paikallisen yhteisö kanssa.
Työskentelyäni ohjaa pohdinta taidemaalarin / kuvataiteilijan / maalaustaiteen roolista ja mahdollisuuksista palvelukeskuksessa ja sitä kautta yhteiskunnassa ylipäätään. Tavoitteeni on tuottaa taiteellisia sisältöjä palvelukeskukseen, mutta yhtälailla tuottaa sisältöjä ja teoksia taidekentälle vuorovaikutuksessa yhteisön kanssa. Painotukseni on maalauksellisten vuorovaikutusmenetelmien pohdinnassa ja dialogisessa taiteessa / maalaamisessa sekä esteettisessä arjessa ja kohtaamisessa.




25.9.2015

Veistos -muisto taideryhmän kokoontumisesta

Jokainen taideryhmään osallistunut muovasi massaa haluamallaan tavalla ja haluamansa aikaan. Minä aloitin. Lopputulos kuvassa.
 

Tunnustelua ja keskustelua väreistä taideryhmässä

 

 
Vihreä, nurmikko, pehmeä, tärkeää sielulle, pienet lapset nyppivät, ihana


Vaaleanpunainen, saman kokoinen kuin pöytä, Prinsessa Ruusunen, hyvännäköinen, hyvä liina, juhlallinen, mekkokangas
 


Puhtaus, siivoaminen

 
Väreistä vaaleanpunainen oli kaikkien ryhmäläisten suosikki

23.9.2015

Valokuvausryhmä

 
Neljän asiakkaan valokuvaus-ryhmä kokoontui tänään ensimmäistä kertaa. Käytän omassa työskentelyssäni valokuvaa esimerkiksi ottamalla kuvia Ehdotuksia maalauksiksi-blogiini, dokumentoimalla maalauksiani, jotka ovat olemassa vain hetken ja performanssejani. Nyt haluan kokeilla mihin valokuvaus johtaa palvelukeskuksessa. Ensimmäisellä kerralla, jokainen ryhmäläinen tutustui kameraan ottamalla kuvan minusta.
 

15.9.2015

Ehdotus kokouspöydäksi

Kuvassa olevaa tilaa käytetään ryhmänohjauksen lisäksi myös muihin tapaamisiin ja palavereihin. Ehdotan, että palaverin edetessä pöydän väriä vaihdetaan tai vaikka kääriydytään erivärisiin torkkupeittoihin.
 
 

Vaaleanpunainen leviää huoneessa hiljalleen

 


12.9.2015

Yhdessä taideryhmäläisten kanssa tehtyjä nestemäisiä maalauksia






Tunnusteltavia maalauksia

 
Violetit höyhenet sai muun muassa pohtimaan, mistä eläimestä ne on peräisin. Vihreä piikikäs matto toimi yhden ryhmäläisen hiusharjana ja päähierojana.
 
 

Värjätty lämminvesi oli ryhmäläisten suosikki.
 


 
Vaaleanpunaiset kivet toivat yhdelle ryhmäläiselle mieleen helminauhan ja siihen liittyviä tarinoita.

Maalauksia taideryhmäläisten välissä

 

 
Ensimmäinen ihoa muistuttava väri toi yhden ryhmäläisen mieleen puhtauden. Keskimmäinen keltainen miellytti kirkkaudella usean ryhmäläisen silmää. Sininen toi mieleen meren ja uimisen. Yksi ryhmäläinen sanoi, että voisi uida kaikissa näissä väreissä.
 


Hypistelymuhvit

 
 
 


Makuja -syötäviä värejä

Vertailimme taideryhmässä eriväristen keksien makuja.
 

 

8.9.2015

Unelmointi- ja toivomustyöpaja

Kaipaamossa voi listata myös unelmia, toiveita ja maailmanparannus ehdotuksia. Tarkoitukseni on myöhemmin jatkotyöstää kirjoituksista jonkinlainen esitys/teos.
 
 


 
 

Ihanimman vaaleanpunaisen etsintä jatkuu



4.9.2015

Leikki sijansa saakoon!


Sanotaan, että leikki on lapsen työtä, mutta pohdin täytyykö leikin loppua lapsuuteen. Leikki liitetään lapsen kasvuun ja kehitykseen. Vauva leikkii ensin varpaillaan kunnes ryhtyy ryömimään ja tutkimaan objekteja. Kasvaessa lapsi ääntelee, puhuu, juoksee, pelaa ja alkaa fantasioida.
 
Professori Phil Jones kirjoittaa kirjassaan The Arts Therapies, A revolution in healthcare (2005), että leikki on kenttä, jossa lapsi voi heijastaa ja purkaa tunteitaan ja huoliaan. Hän kuvailee psykoanalyytikko D. W. Winnicottia mukaillen, että leikki on tila, jossa yksilön identiteetti ja ympäröivä maailma keskustelevat.
 
Minulle maalaaminen on sallinut leikin jatkumisen. Leikki on mielentila, mutta fyysiset puitteet auttavat mielentilan löytymisessä. Työhuoneen tärkeys on siinä, että se merkitsee minulle konkreettista leikin tilaa. Työhuoneen rajojen sisällä saan tehdä mitä haluan. Tässä leikin / maalaamisen tilassa ja prosessissa on vaiheita, jotka voivat olla voimaannuttavia, mutta myös hauraita ja herkkiä. Usein tuntuu, että valmis lopputulos on vain kaiku/varjo/jälkikuva siitä mitä ajattelen, että maalaamisessa on oleellista.
 
Työskennellessäni palvelukeskuksessa tarkoitukseni on yrittää avata tätä maalaamisen prosessia. Pitäessäni ryhmiä, ryhmään osallistujat astuvat leikkikentälleni ja voivat todistaa tai osallistua maalaamiseni prosessiin. Pöytä, jonka ympärillä kukin ryhmä kokoontuu muodostaa omanlaisensa konkreettisen leikintilan.

 



Taideryhmä kokoontui ensimmäistä kertaa


Kinaporin asukkaista koottu ensimmäinen taideryhmä kokoontui tänään. Ryhmässä on neljä jäsentä. Aloitimme tutustumalla toisiimme ja tuoksuvan maalauksen sisältöön. Jokaisessa pienessä laatikossa on erituoksuisia mausteita. Laatikoiden kannet maalasin sellaisella värillä, kun sillä hetkellä tuoksusta tuli mieleeni.
 
 
 
Taideryhmä koolla.
 

 
Timo Tähkänen. Maalaus. 30 x 30 cm. 2015.


Hankin taideryhmää varten pöytäliinan ja siihen sopivan paidan itselleni. Pöytäliina ja paita merkitsevät juuri tätä ryhmää.

3.9.2015

2.9.2015

Tila, jossa voi yrittää sekoittaa ihanimman vaaleanpunaisen

Palvelukeskuksessa olleen kampaamon tilasta tehtiin ryhmähuone, jota tällä hetkellä kutsutaan Kaipaamoksi.

Loin Kaipaamoon puitteet, jossa asiakkaat ja asukkaat voivat yhdessä henkilökunnan kanssa osallistua heinäkuussa Galleria Huudossa olleen näyttelyni teokseen Yritys sekoittaa ihanin vaaleanpunainen. Installaation on tarkoitus kasvaa ja tarjoan mahdollisuuden osallistua sen syntyprosessiin.

Tämän päiväistä maalaushetkeä pidettiin lasten leikkinä, ruoanlaittona ja vähän taiteenakin.

Alla kuvia Kaipaamosta, tänään ohjaamastani hetkestä ja lopuksi kuva näyttelyni teoksesta.