26.8.2015

Vihreä Kavaljeeri

Vihreä Kavaljeeri -performanssini käynnistyi tänään Kinaporissa. Vihreä Kavaljeeri toimii tanssittajana Kinaporin juhlasalissa järjestettävissä päivätansseissa. Performanssissa oleellisia lähtökohtia ovat läsnäolo, luottamus ja kosketus.
 
Vihreä Kavaljeeri jatkaa performanssieni sarjaa, joissa olen asettanut itseni osaksi maalausta tai maalauksen ja ympäröivän maailman väliin. Ajattelen, että useat teokseni tai tekoni ovat erilaisia maalauksellisia väliintuloja. Karkeasti jaoteltuna tämän hetkinen työskentelyni pohjautuu kahden instituution, taidemaailman ja sosiaali- ja terveysalan, välissä työskentelyyn.



18.8.2015

Maalaus lahjana, osoituksena kuuntelemisesta ja omien tunteiden purkamisen välineenä


Ripustin Kinaporin palvelukeskuksen aulan portaikkoon maalauksen, jolle annoin nimen ”Rauhan kukka Hellille.”

 


Työskennellessäni ikäihmisten kanssa olen kuullut useita kertoja toiveen, että ”kunpa sun ei tarvis kokea sotaa.” Erityisesti mielessäni on pyörinyt keskustelut Hellin kanssa. Tunsin myötätuntoa häntä kohtaan. Maalatessani prosessoin tätä Hellin toivetta. Voi ajatella, että maalaukset on ikään kuin rukouksia rauhan puolesta. Protestiliikkeen slogan Flower power symbolisoikin passiivista vastarintaa ja väkivallattomuutta 1960-luvulla, jolloin kukkia maalattiin poskiin ja kiinnitettiin hiuksiin.

Näytin Hellille kuvia maalauksistani ja kerroin, että keskustelumme ovat saaneet minut maalaamaan niitä. Helli oli asiasta otettu ja sanoi minulle, että olen tainnut oikeasti kuunnella häntä. Maalaus oli tässä todiste toiselle siitä, että on tullut kuulluksi. Maalaus itsessään ei aiheuta hyvinvointia, mutta sen sijaan kuulluksi tuleminen tekee ihmisestä aktiivisen toimijan. Maalaus toimii tässä kuulluksi tulemisen välineenä, mikä aktiivisen toimijuuden kautta lisää yksilön hyvinvointia.

Purin sotien aiheuttamaa ahdistustani toimintaan eli maalaamiseen työhuoneella. Ahdistus pahentaa kehon jännitystä ja maalaaminen laukaisee jännitystä fyysisenä toimintana sekä samalla toimii meditatiivisesti. Maalasin kukkia monia kymmeniä, joista esillä nyt vain yksi.

Helli antoi minulle lahjan keskustellessaan kanssani ja kuunnellessaan myös minua. Vastalahjani hänelle oli maalaus.
 


 
Kukkia työhuoneella.
 

Vaaleapunainen tausta
 

7.8.2015

Kosketuksesta

Kosketus on välittämistä, huolenpitoa, yhdessäoloa ja sanatonta kommunikaatiota. Kosketus tuo turvallisuutta, läheisyyttä ja välittämistä, se rentouttaa ja rauhoittaa. Koskettamisella voidaan viestiä niitä asioita, joita on vaikea ilmaista sanoin. Aina kun ihmistä kosketetaan, kosketetaan hänen tunteitaan.


Alevtina Alyaeva ja Annely Kuusk lainaavat Anna Puolakkaa Diakonia-ammattikorkeakouluun tehdyssä opinnäytetyössään (2009) Hyvä kosketus dementiaa sairastavan vanhuksen hoityössä. Puolakka kirjoittaa artikkelissaan Kosketus hoitotyössä Dementiauutisissa 1/2001, että hoitotyön tilanteessa kosketus alkaa siitä, että hoitotyöntekijä tunnistaa asiakkaalta tulevan kutsun kosketukseen, hoitaja vastaa kutsuun ja kosketus todellistuu fyysisesti. Samalla kutsuu asiakasta osallistumaan kosketukseen. Kosketus tapahtuu aina tietyssä ajassa ja paikassa.



Kosketuksen merkitys alkaa jo kohdussa. Raskaaksi.com nettisivuilla aiheesta kirjoitetaan artikkelissa Varhainen vuorovaikutus. Äiti ja sikiövauva käyvät vuorovaikusta liikkeiden, rytmien, äänien, kosketusten, makujen ja tuntoaistien avulla. Synnytyksen jälkeen Äidin ruumis ja koko sen aistimuksellisuus rauhoittavat vauvan ja palauttavat hänelle uudestaan sikiöajalta tutun aistimuksellisen vastavuoroisuuden äidin kanssa.



Valokuvaaja Ismo Luukkonen kirjoittaa nettisivuillaan Kalliomaalausten tulkintamahdollisuuksista. Luukkonen yhdistää maalausten tulkintaan filosofi ja semiootikko Charles S. Peircen merkkejä koskevaa jaottelua. Peircen kolmijaon indeksinen merkki toteutuu kausaalisen syy-seuraussuhteen kautta. Savu on merkki tulesta, jalanjälki kulkijasta, väri kalliossa maalaustapahtumasta ja kädenjälki hänestä, joka painoi väriin kastetun kätensä kallioon. Luukkonen kirjoittaa, että kalliomaalausten tulkinnassa indeksiset merkitykset asettavat perustavanlaatuisimmat kysymykset: miksi kallioihin maalattiin ja kuka sen teki. Indeksisyys nostaa myös kosketuksen ja maalaustapahtuman osaksi maalausten tulkintaa.

Luukkonen pohtii miksi kädenjälkiä on kallioihin painettu ja esittää, että maalaustapahtuma ei ollut tekijöilleen vain visuaalisen merkin jättämistä, vaan siihen liittyi moniaistisia kokemuksia. Ehkä kädenjäljissä ei niinkään ole kyse merkin jättämisestä kuin kosketuksesta. Astuvansalmen kalliomaalauksia tutkittaessa on voitu ajatella, että maalaustapahtuma muuttui kosketukseen perustuvaksi rituaaliksi, jonka seurauksena laaja kallionpinta peittyi punaiseen väriin.

Galleria Huudossa olleessa näyttelyssäni Yritys sekoittaa ihanin vaaleanpunainen ja muita maalauksi Kosketus-niminen valokuva toimi yhtenä tulkinta reittinä muulle näyttelylle. Osa maalauksista on syntynyt konkreettisesti koskettamalla, suutelemalla, muovaamalla.. Kosketus ylittää aina toisen ihmisen reviirin. Näyttelyssäni maalausten rajat häilyivät sen mukaan miten liikkui tilassa. Maalaaminen on koskettamista.

  


Timo Tähkänen. Kosketus. Valokuva. 2015.



Rinnat. Yksityiskohta keskeneräisestä installaatiosta.



Kädenjälki


 

Tämän päivän kalliomaalaus..?


 
 







Asianmukainen nimikyltti