23.4.2014

Ajatuksia projektin loppumisen ja ripustamisen välillä


Yritän tehdä lyhyttä yhteenvetoa ajatuksistani, joita työskentelyni on herättänyt. On käynyt kuitenkin niin, että rinnalle on noussut uusia kysymyksiä ja ulottuvuuksia, joten tyhjentäviä vastauksia ja ratkaisuja ei ole.

Minua kiinnostaa taiteen ja arjen ero ja toisaalta tämän eron häviäminen. Olen mm. pohtinut millaisia merkityksiä värillä on arjessa esim. hoitotyössä, mutta mm. myös miten ja millaisia asenteita värit herättää. (Esim. violetti ja kirkkaat värit yhdistetään queer-kulttuuriin.)

Arjen teeman lisäksi olen kiinnostunut laajentamaan maalausta sosiaaliseen tilaan. Taiteen tekemiseni menetelmät liittyvät oikeaan elämään. Olen käsitellyt rajaa käytännöllisen ja esteettisen välillä. Maalauksissani tämä raja usein hämärtyy. Roihuvuoren projektini käsittelee näitä asioita, lisäksi lähtökohtana on ollut vuorovaikutus ja keskustelu.

Aikaisemmin blogissani käsittelin hiukan Grant Kesterin dialogista estetiikkaa. Vaikka työskentelyni alkusysääjänä onkin ollut vuorovaikutustilanne keskusteluryhmäni kanssa, en kuitenkaan koe täyttäväni Kesterin ”vaatimuksia”, eikä se ollut tarkoituksenikaan. Ryhmäläiseni ei ole osallistunut konkreettisesti teosten syntyyn. Vaikka olen ollut tasavertainen keskustelija ryhmäläisteni kanssa, olen samanaikaisesti ollut aktiivinen toimija ja ohjannut keskustelua mm. värivalinnoilla.

Koen tällä hetkellä, että käsilläni on kaksi teosta: blogi ja näyttelytilaan tuleva esitys. Blogissa kuvaan työskentelyäni vanhusten keskuksessa, kun taas näyttelytilaan tuleva esitys / installaatio avaa teemojani ja ajatuksiani ilmankin yhteyttä Roihuvuoreen ja siellä olleeseen ateljeeseeni ja keskusteluryhmään. Ajattelen näin sillä maalaaminen on toisinaan itseohjautuvaa ja se yltää käsitteellisen tai käsityksen toiselle puolelle, alueelle, jossa ei ole sanoja. Lopulta teoksessani on kyse väristä ja muodosta. Jälkikäteen näen maalauksissani merkityksiä, mutta en koe oleelliseksi avata niitä yleisölle vaan jättää varaa katsojan omalle tulkinnalle.

Toisaalta teosta ei olisi ilman prosessia ja näin ollen kaikki kokemani Roihuvuoressa on toiminut teokseni materiaalina. Olen näin ollen ollut riippuvainen mahdollisuudesta työskennellä Roihuvuoren vanhustenkeskuksessa. Taiteilijana olen riippuvainen monesta muustakin seikasta kuten materiaaleista, toisista ihmisistä, koulutuksesta, instituutioista, taiteen konventioista, työpaikasta (raha, perusturva), hyvinvointivaltiosta, puhtaasta vedestä, ilmasta..

Työskentelyni yksi tavoite on ollut osoittaa, että muistisairaat ovat tasavertainen taideyleisö muiden kanssa. Haluan kertoa, että "vanhainkodeissa" asuu ihmisiä, joilla on oma historia, tunteet, ajatukset ja seksuaalisuus. Haluan murtaa rajoja laitosten ja ulkomaailman välillä.  On tärkeää keskustella asenteistamme vanhuutta kohtaan, vanhusten asemasta, vanhus- ja hoitotyöstä, mutta toivon keskustelun olevan sellaista, ettei vanhustenkeskuksista tehdä pelottavia paikkoja ja aliarvioida siellä työtä tekeviä.