29.4.2014

Installaationi teostiedot / Title of my installation

"Pyörä pyörii ja ihmiset hyörii."
Installaatio: pöytä ja viisi tuolia, akryylimaali, kankaat ja tekstiilit, medical gloves.
12 kokoontumiskertaa maalausten ympärillä, keskusteluja väristä ja elämästä.
Ateljee muistisairaiden vanhusten ryhmäkodissa, keskusteluryhmä: minä ja neljä asukasta.
2014.

"The wheel of time turns while people are rushing around.”
Installation: table and five chairs, acrylic paint, fabrics and textiles
12 gathering around the paintings, conversations about the color and life.
Studio in the group home for the elderly dementia patients, conversation group: me and four residents.
2014.

("The wheel of time turns while people are rushing around.")
 

Ripustus jatkuu




28.4.2014

23.4.2014

Ajatuksia projektin loppumisen ja ripustamisen välillä


Yritän tehdä lyhyttä yhteenvetoa ajatuksistani, joita työskentelyni on herättänyt. On käynyt kuitenkin niin, että rinnalle on noussut uusia kysymyksiä ja ulottuvuuksia, joten tyhjentäviä vastauksia ja ratkaisuja ei ole.

Minua kiinnostaa taiteen ja arjen ero ja toisaalta tämän eron häviäminen. Olen mm. pohtinut millaisia merkityksiä värillä on arjessa esim. hoitotyössä, mutta mm. myös miten ja millaisia asenteita värit herättää. (Esim. violetti ja kirkkaat värit yhdistetään queer-kulttuuriin.)

Arjen teeman lisäksi olen kiinnostunut laajentamaan maalausta sosiaaliseen tilaan. Taiteen tekemiseni menetelmät liittyvät oikeaan elämään. Olen käsitellyt rajaa käytännöllisen ja esteettisen välillä. Maalauksissani tämä raja usein hämärtyy. Roihuvuoren projektini käsittelee näitä asioita, lisäksi lähtökohtana on ollut vuorovaikutus ja keskustelu.

Aikaisemmin blogissani käsittelin hiukan Grant Kesterin dialogista estetiikkaa. Vaikka työskentelyni alkusysääjänä onkin ollut vuorovaikutustilanne keskusteluryhmäni kanssa, en kuitenkaan koe täyttäväni Kesterin ”vaatimuksia”, eikä se ollut tarkoituksenikaan. Ryhmäläiseni ei ole osallistunut konkreettisesti teosten syntyyn. Vaikka olen ollut tasavertainen keskustelija ryhmäläisteni kanssa, olen samanaikaisesti ollut aktiivinen toimija ja ohjannut keskustelua mm. värivalinnoilla.

Koen tällä hetkellä, että käsilläni on kaksi teosta: blogi ja näyttelytilaan tuleva esitys. Blogissa kuvaan työskentelyäni vanhusten keskuksessa, kun taas näyttelytilaan tuleva esitys / installaatio avaa teemojani ja ajatuksiani ilmankin yhteyttä Roihuvuoreen ja siellä olleeseen ateljeeseeni ja keskusteluryhmään. Ajattelen näin sillä maalaaminen on toisinaan itseohjautuvaa ja se yltää käsitteellisen tai käsityksen toiselle puolelle, alueelle, jossa ei ole sanoja. Lopulta teoksessani on kyse väristä ja muodosta. Jälkikäteen näen maalauksissani merkityksiä, mutta en koe oleelliseksi avata niitä yleisölle vaan jättää varaa katsojan omalle tulkinnalle.

Toisaalta teosta ei olisi ilman prosessia ja näin ollen kaikki kokemani Roihuvuoressa on toiminut teokseni materiaalina. Olen näin ollen ollut riippuvainen mahdollisuudesta työskennellä Roihuvuoren vanhustenkeskuksessa. Taiteilijana olen riippuvainen monesta muustakin seikasta kuten materiaaleista, toisista ihmisistä, koulutuksesta, instituutioista, taiteen konventioista, työpaikasta (raha, perusturva), hyvinvointivaltiosta, puhtaasta vedestä, ilmasta..

Työskentelyni yksi tavoite on ollut osoittaa, että muistisairaat ovat tasavertainen taideyleisö muiden kanssa. Haluan kertoa, että "vanhainkodeissa" asuu ihmisiä, joilla on oma historia, tunteet, ajatukset ja seksuaalisuus. Haluan murtaa rajoja laitosten ja ulkomaailman välillä.  On tärkeää keskustella asenteistamme vanhuutta kohtaan, vanhusten asemasta, vanhus- ja hoitotyöstä, mutta toivon keskustelun olevan sellaista, ettei vanhustenkeskuksista tehdä pelottavia paikkoja ja aliarvioida siellä työtä tekeviä.

14.4.2014

Kuulumisia ryhmätapaamisten jälkeen

Teokseni tulee esille Kuvan Kevät -näyttelyä varten vuokrattuun Lisätilaan, Merimiehenkatu 36 B, Helsinki. Alla oleva kuva on otettu lisätilasta siitä kohtaa mihin teokseni on tarkoitus ripustaa. Kuvasta puuttuu väliseinä, mikä tulee jakamaan tilaa. Aion installoida keskusteluissa käytetyt maalaukset näyttelytilaan. Liitän osaksi installaatiota pöydän, jonka ympärillä keskusteluryhmä on kokoontunut Roihuvuoressa. Laitan valmiista ripustuksesta kuvia ja teoksesta lisää kun se on ripustettu.
 
 
 
Alla olevassa kuvassa Roihuvuoressa syntyneitä maalauksia limittäin ja päällekkäin.
 
 
 

Kiinnostuinkin Roihuvuoressa työskennellessäni värien päällekkäisyydestä, maalausten pinoamisesta, latomisesta. Olin opinnäytetyössäni pohtinut kuinka pyykin ripustaminen saattoi tuoda samankaltaisen kokemuksen kuin maalaaminen. Seuraavien maalausten taustalla on tämä teema. Maalaukset ovat syntyneet ryhmätapaamisten päättymisen ja Kuvan Kevät-näyttelyyn tulevan teoksen valmistumisen jälkeen.
 
 

 
Timo Tähkänen.
Parvekkeella illansuussa.
Akryyli kankaalle 80x80 cm, pöytä.
2014.
 
 
 
 
Timo Tähkänen.
Ripustetut aallot.
Akryyli kankaalle 80x80 cm.
2014.
 
 
Timo Tähkänen.
Punainen värjäsi valkoisen pyykin.
Akryyli kankaalle 100x100 cm.
2014.
 

8.4.2014

Tyhjä huone

Projektini on edennyt siihen pisteeseen, että tyhjensin tänään ryhmäkodissa olleen huoneeni. Työskentelyni jatkuu alakerran huoneessa hetken ja sitten alkaakin jo ripustus. Kuvan Kevät -näyttely lähenee hurjaa vauhtia.
 
 
 
 

1.4.2014

12th and last group meeting / 12. ja viimeinen ryhmätapaaminen

¨
 



 
 
Kokoonnuimme tänään kultaiseksi maalatun kankaan ympärille. Kertasimme edellisiä tapaamisia ja jokainen sai jakaa tunnelmiaan.  Yksi ryhmäläinen alkoi kuvailla kankaan tuikkivaa ominaisuutta ja nosti katseen siniselle taivaalle jatkaen ikkunasta näkyvän maiseman kuvailua. Maisema on miltei sama, jonka ryhmäläinen näkee vuoteestaan ja jossa ei kertomansa mukaan ehdi olla tarpeeksi. Keskustelu siirtyi aprillipäivästä Lasipalatsin arkkitehtuuriin, kevään odotuksesta jäätelön tuloon Suomeen. Ryhmäläiset olivat sitä mieltä, että toisiin kohdistuva pila ja pilkka eivät ole hyvää huumoria. Jäätelöistä kinuski on aika hyvää. Kevät toi mieleen iloisia muistoja, mutta kirvoitti myös haikeamielisen keskustelun luopumisesta. Yksi ryhmäläinen kertoi, että kipeintä on ollut luopua polkupyöristä ja siitä, ettei pääsee ajamaan tarpeeksi usein.
 
Tapaamisemme lopussa ryhmäläiset kiittelivät minua väreistä ja merkillisistä hetkistä. Yksi ryhmäläinen ihmetteli, että minulla on ollut aikaa moiseen ja piti merkittävänä, että on saanut olla projektissa mukana. Toinen ryhmäläinen oli erityisen innostunut, että maalaukset joiden ympärillä olemme kokoontuneet ovat lopulta esillä Ateneumissa. (Koitin kyllä selittää, että koulun galleriassa Kuvan Kevät-näyttelyssä, mutta sitä oli selkeästi vaikea käsittää.)