28.3.2014

Päivänvarjo -video

Ote opinnäytetyöstäni:
Työskennellessäni vanhusten hoivalaitoksissa, ryhmäkodeissa ja palvelutaloissa aloin pohtia, miten väri ilmenee näissä paikoissa. Värivalinnat tuntuivat helpottavan asukkaiden arkea ja toimivat opasteen tavoin. Näyttää siltä, että esimerkiksi muistisairas vanhus hahmottaa punaisen värin selkeästi. Hänen on helpompi hahmottaa lautanen, jonka reunus on punainen.
 
Olen huomannut, että värikkäät vaatteet hoitotyössä tekevät minusta helposti lähestyttävämmän ja harmittoman, kun taas asiallisuuden ja luottamuksen symboli tuntuu edelleenkin olevan lääkärin valkoinen takki. Värikkäät ja kuviolliset tavallisesta poikkeavat servietit saattavat olla jonkin päivän kohokohta ja puheenaihe. Eräässä työpaikassani asiakkaat kiinnittivät erityistä huomiota siihen, minkä värisen huovan kukin sai heidän käydessä lepäämään nojatuoleihin lounaan jälkeen. Minulla oli tapana kääriä halukkaat asiakkaat huopiin. Toisaalta taas ohjatessani tuolijumppaa muistisairaille vanhuksille keltaisen pallon heittely oli heitä ilahduttavampaa kuin harmaan.
 
 

20.3.2014

Kertausta ja kuulumisia

Aloitin projektini suunnittelun joulukuussa 2013 ja yhdeksäs tammikuuta 2014 muutin työhuoneeni Roihuvuoren palvelukeskukseen. Tässä vaiheessa olin jo päättänyt keskusteluryhmän perustamisesta ja työhuoneitteni sijainnit olivat jo tiedossa.  Muistisairaiden vanhusten ryhmäkodin asukkaista muodostettu keskusteluryhmä oli tarkoitus tavalla tai toisella toimia maalausteni lähtökohtana. Suhtauduin projektiini samalla tavoin kuin olisin mennyt residenssiin, jossa minulle tarjotaan työtilat ja mahdollisuus työskennellä paikallisen yhteisön kanssa.
Nyt keskusteluryhmä on kokoontunut 10 kertaa. Olen suunnitellut, että ryhmä kokoontuu vielä kaksi kertaa. Ryhmä on kokoontunut aina kerran viikossa. Muina päivinä olen maalannut ja suunnitellut seuraavaa ryhmätapaamista (ja hoitanut muita kouluun ja muihin näyttelyihin liittyviä asioita.) Kun ryhmä kokoontuu viimeisen kerran, jäljellä on kaksi kokonaista viikkoa, kun Kuvan Kevät-näyttelyn ripustus alkaa. Avajaiset on jo seitsemän viikon päästä!
Blogistani selviää, miten työskentelyni alkoi ja miten se on muuttunut. Aloittaessani hoitajataustani oli voimakkaammin esillä ja käytin erilaisia muistelutyön menetelmiä. Työskentelyni edetessä koin, että taiteilijan identiteettini vahvistui ja löysin tavan, jolla toteuttaa omia taiteellisia kiinnostuksen kohteita. Sain viime viikon lopulla yhden mieleenpainuvimmista palautteista ryhmäläiseltä, joka tapaamisissa on usein aika hiljainen. Hän tuli työhuoneeseeni ja sanoi vieressään olevalle hoitajalle: ”Toi on meidän ryhmänohjaaja. Tässä huoneessa on joka kerta eriväristä.”

Projektin alussa halusin, että ryhmä kokoontuu pyöreän pöydän ääressä. Sopivan kokoisen pöydän löytäminen tuntui aluksi työläältä, mutta lopulta se löytyikin Roihuvuoresta. Pöytä muuttui työskentelyni edetessä merkittävämmäksi, kun se alkoi toimia maalausteni eräänlaisena sapluunana. Pöytä ei toiminut enää pelkästään ryhmän keskustelun ja kokoontumisen paikkana. Pöydän pinnasta tuli maalauksen paikka.

Pyöreät maalaukset ovat toimineet keskustelujemme lähtökohtina tai sitten vaikuttaneet alitajuisesti. Toisinaan pyöreät väripinnat ovat olleet selkeästi maalauksen ja taideteoksen roolissa, toisinaan pöytäliinan. Sivuprojektina olen tehnyt banderolleja ryhmäläisten toteamista viisauksista ja ajatuksista. Olen yrittänyt  näin leikkimielisesti ruokkia kapinahenkeä ryhmäläisiini ja yrittää saada heidän ääni kuuluviin.

Alla olevassa kuvassa on piirros, jonka piirsin eräässä ryhmätapaamisessa. Piirros sai minut muistamaan, että olen kiinnostunut väristä ja sen vaikutuksista, en muistelutyöstä. (Elämänkaaren tunteminen on tärkeää hoitotyössä ja muistelutyön menetelmiin on omat tärkeät hetkensä.) Eräs ryhmäläinen totesikin viime tapaamiskerralla, että "kuka noita vanhoja jaksaa muistella."


 
 
Projekti Roihuvuoressa on ollut minulle monella tapaa tärkeää. Projektin lyhyen keston aikana olen tiivistäen huomannut millainen taiteen tekemisen prosessini on. Aiemmin mainitsinkin jo taiteilijaidentiteetin vahvistumisen. Vieraassa ympäristössä minun on tullut aikaan nähden perusteellisesti tutkittua millä tavoin maalausta voi lähestyä ja miten se maalaus voi rakentua.
 
 
Projektini loppusuoralla ajattelen, että tuleva teokseni toimii maalauksen kontekstissa ilman tietoakin yhteydestä perustamaani keskusteluryhmään. Ainakin siltä osin, että ryhmässä olisi voinut olla ketä tahansa. Mutta koska minulla on vapaus valita, halusin kääntää huomion vanhuksiin.
 
Olen muutamien vuosien ajan pohtinut millainen taiteilijan työnkuva tai tehtävä olisi hoivalaitoksessa ikään kuin kommenttina keskusteluun kulttuurisesta vanhustyöstä ja kysymyksiin taiteesta ja hyvinvoinnista. Koen, että projektini päättää nämä pohdintani. Kokemusteni jälkeen on selvää, että taiteilijoilla olisi annettavaa sosiaali- ja terveyssektorilla. Koen, että edellytys taiteilijan työlle on vapaat kädet (taiteellinen vapaus) ja mahdollisuus pitkäjännitteiseen työhön. Meneillään olevassa projektissa halusin kokeilla pystynkö tekemään itsenäistä taiteellista työtäni hoivaympäristössä. Uusi ympäristö toimi residenssin tavoin. Residenssit ovat tärkeitä taiteilijoille. Sosiaali- ja terveyssektorille perustettavat taiteilijaresidenssit olisivat hyvä tapa tuoda taidetta lähelle erilaisten hoivayhteisöjen arkea, kun kerran kiinnostusta tällaiseen toimintaan on. 


 

18.3.2014

Group Meeting / Ryhmätapaaminen

Starting point of group meeting
 
Conversations
 
At the end
 


Last Banner / Viimeinen Banderolli


15.3.2014

Violetti

 
 
 

 
 


More banners




11.3.2014

9th group meeting

Ryhmä kokoontui keltaisen virkkauksen ympärille. Ryhmän naispuoliset jäsenet kiinnittävät heti huomiota virkkaukseen. Materiaali houkutteli koskettamaan sitä ja arvioimaan miten virkkaus on onnistunut. Olin näkevinä ryhmäläisten kehoissa samankaltaista liikettä kuin virkatessa tapahtuu. Olen aikaisemminkin maininnut tosin maalatun kankaan tarkastelun ja kokemisen yhteydessä haptisesta kokemisesta.
 
 
Virkkaustyö synnytti keskustelun käsitöistä.  Eräs ryhmäläinen muisteli jotakin tuntemaansa henkilöä, joka oli ollut hyvin kriittinen käsitöidensä suhteen. Ryhmäläinen totesi, että "aina ei tarvi olla niin tarkka." Keskustelu siirtyi lapsuusmuistoihin. Yksi ryhmäläinen kertoi lapsena kuuntelevansa tarkkaan, mitä aikuiset puhuivat. Hän totesi, että "aikuisten puheet tarttuu mieleen". Päätimme ryhmäläisten kesken, että tämä olisi sopiva teksti banderolliin.
 


10.3.2014

Banner 3

Banners texts are direct quotes from group members. We decide together what texts will end up into banners.
 
Banderolleissa olevat tekstit ovat suoria lainauksia ryhmäläisiltä. Päätämme yhdessä, mitkä tekstin pätkät päätyvät banderolleihin.
 
 
 

5.3.2014

4.3.2014

3.3.2014

Thinking green