4.2.2014

Ryhmän ohjaamisesta ja muusta.

 
Olin päättänyt, että en kirjoita blogissani ryhmän ohjaamiseen liittyvistä asioista, sillä se ei ole projektini tarkoitus. Ryhmän ohjaamiseen kuitenkin liittyy monia seikkoja ja ryhmäläisten kanssa vuorovaikutus on keskeistä työskentelyssäni. Muistisairaiden ihmisten ryhmän ohjaamiseen liittyy lisäksi omia erityispiirteitä ja kysymyksiä.
 
Tänään yksi ryhmäläinen ei ensin olisi halunnut tulla, sillä hän koki, että ei ole sopiva osallistumaan taideryhmään. (Hän kuitenkin tuli tapaamisen, jonka jälkeen hän kuitenkin kertoi viihtyneen.) En ole kutsunut ryhmää taideryhmäksi ja sovimme henkilökunnan kanssa, että emme puhu taideryhmästä jatkossakaan. Vaikka "taide" sana tuntuu pelottavan, kuitenkin useimmiten ryhmäläiset tekevät aloitteen keskustella ympärillään olevista maalauksista.

"Taideryhmä" saattaa kuulosta myös siltä, että ryhmään tuleva voi kokea, että hän joutuu itse tekemään jotain. Olen pohtinut tänään kysymystä osallistavan ja pakottamisen erosta ja rajasta, mutta en saa nyt täsmennettyä ajatusta.

Pelasimme tänään kuvassa olevaa korttipeliä, jonka olen tehnyt. Värillisissä korteissa on kysymyksiä, jotka arvotaan noppaa heittämällä. Värit symboloivat erilaisia teemoja. Esim. punaisissa korteissa on romantiikkaan liittyviä kysymyksiä, jotka yleensä herättävät naurua niin kuin tänäänkin. Mainitsen pelistä siksi, että huomasin sen olevan onnistunut keino päästä keskustelussa syvemmälle. Tuntui, että ryhmäläiset (minä mukaan lukien) olivat avoimempia kuin aikaisemmilla kerroilla. Korttipelin herättämän keskustelun aikana otin keskusteluun mukaan aiheeseen liittyviä maalauksia. Ryhmäläiset olivat rohkeampia tulkitsemaan maalauksia, kun niiden katsominen ja niistä keskusteleminen ei ollut itsetarkoitus.