21.2.2014

Rajausta, paikannusta, mistä on kyse

Projektissani Roihuvuoressa kiinnostukseni yhteisötaiteen näkökulmasta on dialogisuudessa ja maalauksen käytöstä esteettisenä keinona keskustelussa. Maalaustaiteen näkökulmasta minua kiinnostaa mm. värin vaikutus ja mitä maalaaminen merkitsee.

Lähtökohtani ei ole terapeuttinen. Projektissani ei siis ole kyse taideterapiasta. Myöskään en ole kiinnostunut projektissani pohtimaan taiteen vaikutuksista hyvinvointiin. Enemminkin haluan osoittaa, että hoivalaitoksissa on mahdollista tehdä itsenäistä taiteellista työtä omista lähtökohdista.

Teatteri Vanhan Jukon taiteellinen johtaja Jussi Sorjanen kirjoittaa kolumnissaan Pahoinvointia kulttuurista Yle Lahden nettisivuilla 19.2.2014, että hänestä on kamalaa, että suomalainen taidekenttä on hivuttautumassa jonkinlaiseksi sosiaali- ja terveyslaitoksen sivukonttoriksi. Hän pohtii myös kysymystä taiteen tehtävästä. Olen samaa mieltä, ettei taide voi ottaa valmista tehtävää. Itsekin tunnustan taiteen itseisarvon, mutta en koe sen vastakohdaksi, jos taiteilija jalkautuu esim. vanhainkotiin. Kyse on siitä, että sosiaali- ja terveysorganisaatioissa taiteen alla toteutetut projektit eivät mielestäni kaikki ole taidetta. Ilmiö on kasvanut niin nopeasti, että taiteellisen sisällön ja merkityksen pohdinta on jäänyt muiden kysymysten varjoon.

Jussi Sorjasen kolumni:
http://yle.fi/uutiset/kolumni_pahoinvointia_kulttuurista/7096479