28.1.2014

Keskustelua maalauksista ja osallistumisesta

 
Tänään ryhmätapaamisessa mm. katselimme maalauksia ja keskustelimme niistä. Terijoki-maalaus tuntui ensin liian abstraktiksi ja ryhmäläiset olivat sitä mieltä, että maalausta voi tulkita miten haluaa. Lopulta maalaus herätti kaikenlaisia muistoja ja tarinoita liittyen Terijokeen. Ryhmäläiset tunnistivat heti maalauksen, jossa yhden ryhmäläisen pehmokoirasta Viskarista oli tehty muotokuva. Maalausta pidettiin vitsikkäänä. Kysymyksiä-maalauksen värejä pidettiin hyvinä. Maalauksen lähtökohtana oli laulu, jota yksi ryhmäläinen lauloi edellisellä kerralla. Ryhmäläiset ihmettelivät sitä, että kaikesta olenkin saanut nyhdettyä ideoita.
 
 
Ryhmäläisten oli myös mahdollista piirtää ja maalata. Huomasin nopeasti, että kiinnostusta tähän ei ollut. Lopulta keskustelimme asiasta ja ryhmäläiset olivat sitä mieltä, että mieluummin keskustelevat, kuuntelevat ja katselevat kuin itse tekevät.

Aiemminkin kun olen pitänyt vanhuksille taidetyöpajaa, olen saanut useasti aina joltakin osallistujalta palautteen, että hän mieluummin katselisi, kun minä teen. Kerran eräs osallistuja kysyi, että miksi et näytä omia maalauksiasi. Tänään yksi ryhmäläinen kommentoi, että katsoo enemmin minun maalauksia kuin hänen itsensä. Toinen ryhmäläinen totesi samaa. Hän lisäsi, että katselee mielellään ympärillä olevia maalauksia. Hän kutsui huonetta merkilliseksi.
 
 
Kysymyksiä /Questions. Akryyli kankaalle / Acrylic on canvas. 100 x 100 cm. 2014.

24.1.2014

Terijoki

 
 
Terijoki. Akryyli kankaalle / Acrylic on canvas. 50 x 70 cm. 2014.

Maalauksen aiheena Viskari

 
Muotokuva ryhmäläisen tärkeästä pehmokoirasta Viskarista.
 
 
 
Viskari. Akryyli kankaalle / Acrylic on canvas. 22 x 22 cm. 2014.
 

23.1.2014

Kuvataiteilijan mahdollisesta työnkuvasta vanhusten palvelukeskuksissa ja hoivakodeissa


On selvää, että taiteen avulla voidaan vaikuttaa ympäristön viihtyvyyteen. On myös tutkimuksia siitä kuinka maalaaminen vaikuttaa aivotoimintaan myönteisesti kuten musiikin kuuntelukin. Näin ollen erilaiset vanhuksille suunnatut työpajat ovat perusteltuja. Taiteen äärellä oleminen tuntuu lisäävään keskustelua ja yhteisöllistä tunnetta ryhmäläisten kuin ohjaajienkin välillä. Taidetoiminta voi olla myös mahdollisuus hoitajien työssä jaksamiseen ja mielen virkistykseen.

Kuvataiteilijalla voisi olla siis monenlaista tehtävää hoivaympäristöissä: työpajat vanhuksille ja henkilökunnalla, ympäristön viihtyvyys ja selkeys, opasteet, erilaiset projektit ja tapahtumat myös yhteistyössä talon ulkopuolella olevien kanssa. Taiteilijan rooli olisi näin ollen muuttuva ja se lähenisi joissakin tilanteissa ohjaajan ja tuottajan rooleja.

Tänä keväänä olen saanut mahdollisuuden toimia hoivapalveluita tuottavassa ympäristössä itsenäisenä taiteilijana, jolla tarkoitan, että minulla on mahdollisuus keskittyä omien teosten tuottamiseen. Usein huomaan, että ”oma työskentely” mielletään vastakohdaksi yhteisölliselle työskentelylle. Kevään projektini Roihuvuoressa yhdistää nämä molemmat. Projekti rinnastaa selkeästi sen mitä on taiteilijan työ ja mitä on hoitajan työ kun teen työtäni samalla kun ympärilläni pyöritetään ryhmäkodin arkea. On selvää, että arki pyörii ryhmäkodissa ilman taiteilijankin läsnäoloa. Pyöriikö yhteiskunta ilman taiteilijoita? Ryhmäkodissa taiteilijan merkitys voi koostua pienistä kohtaamisista asukkaiden ja henkilökunnan kanssa. Taiteilijana olen se, joka ei kuulu normaaliin arkeen. Onko taiteen tarkoitus sitten tarjota jotakin ylimääräistä arkeen ja mitä se sitten tarkoittaa?

Työskentelyni edetessä vastaani tulee uusia kysymyksiä. Joihinkin saan varmasti vastauksen kevään kuluessa ja palaan silloin näihin seikkoihin.

21.1.2014

Ryhmä kokoontui ensimmäistä kertaa

 
 
Ryhmäkodin asukkaista koottu ryhmä kokoontui työhuoneessani tänään ensimmäistä kertaa. Tutustuimme toisiimme ja keskustelimme mm. seuraavista aiheista: kotipaikka, milloin muuttanut Helsinkiin, ammatti, harrastukset ja muut kiinnostuksen kohteet. Aiheet johtivat myös sivupolkuihin, lauluesitykseen ja keskusteluun väreistä, josta lisää myöhemmin.
 
 
Näytin ryhmäläisille "Hirviliivit"-maalausta. Ryhmäläiset eivät tunnistaneet aihetta, mutta kertoivat maalauksen ansioksi sopivat värit. Asukas, jolta sain ajatuksen maalaukseen, totesi, että metsästäessä kyllä käytetään tuon värisiä suojavarusteita, mutta eilen metsällä olleessaan he eivät jostain syystä käyttäneet. Lisäksi metsällä olo saa kuulemma aikaan kiihkeämmän tunteen kuin mitä maalaus pystyy välittämään. Toinen ryhmäläinen vastasi tähän, että katsoo mieluummin maalausta kuin tappaa elävän olennon.
 
 

Hirviliivi / Hunting Vest. Akryyli kankaalle / Acrylic on canvas. 90 x 60 cm. 2014. 



16.1.2014

Hirviliivi

 
Tapasin eilen käytävällä asukkaan, joka kertoi minulle jotain hirvestyksestä ja kysyi minulta olenko hirvimies? Heräsin yöllä mielikuvaan hirviliivistä maalauksen aiheena. Tänään totuttelin maalaamaan uudessa ympäristössä. Maalaamisen aikana ehdin keskustella osaston henkilökunnan ja asukkaiden kanssa. Tajusin, että ehkä kaipaan taiteilijan työssä samankaltaista yhteisöllisyyden tunnetta kuin olen kokenut hoitajantyössä.

 
 



Kaupalliset värit?

 
Ostin vaaleanpunaisia käsineitä, joilla suojaan käteni kun maalaan. Voisin kuvitella käyttäväni erivärisiä käsineitä myös hoitotyössä. Ainakin omaa työtäni ja arkeani se ilahduttaisi. Värien avulla meille myydään ja meidät saadaan haluamaan erilaisia asioita. Toiset vastustavat tällaista kaupallisuutta. Esteettisiä arvoja jossakin tuotteessa ei pidetä yhtä tärkeinä kuin eettisiä. Kannatan tietenkin ekologisia tuotteita ja tulisimpina hetkinä vastustan kaikkea kaupallisuutta, mutta samanaikaisesti hankin enemmin ympärilleni jotain kaunista ja kivan väristä. Muistan sen hetken vuosien takaa kun huomasin, että kahvinkeittimiä saa muunkin värisiä kuin mustia tai valkoisia.
 
 

15.1.2014

Tilasta toiseen

Suhtaudun projektiini ja olemiseeni Roihuvuoren palvelukeskuksessa kuin olisin residenssissä. Yhtäläisyyksiä residenssi toimintaan ovat ainakin seuraavat asiat: talo tarjoaa minulle työtilat ja mahdollisuuden työskennellä totutuista poikkeavissa olosuhteissa sekä vuorovaikutukseen yhteisön kanssa. Minua kiinnostaa miten yhteisö ja ympäristö vaikuttavat työskentelyyni ja pyrinkin olemaan mahdollisimman avoin.
Tämän hetkinen ajatukseni on, että ryhmäkodin asukkaista muodostettavan ryhmän kanssa käytävät keskustelut ja vuorovaikutus toimisi teokseni lähtökohtana. Yksi syy ajatukseeni ryhmän muodostamisesta on se, että ehtisin luomaan kevään aikana kontaktin edes muutamiin asukkaisiin. Ryhmä ei ole vielä kokoontunut enkä ole tullut vielä kovin tutuksi osastolla. Vie oman aikansa tutustua uuteen tilaan ja ihmisiin.
Olen hyvin hidas ottamaan uusia tiloja haltuuni. Siksi ajatus esim. lyhyistä residenssiajoista tuntuu mahdottomalta. Kesti tottua melkein vuosi edelliseen työhuoneeseeni, josta jouduin luopumaan 1,5 vuoden jälkeen. Työhuoneeseen voi myös juuttua. Vaikka ratkaisu siirtyä työskentelemään palvelukeskukseen on työskentelyni kannalta loogista sillä olen pohtinut taiteilijan mahdollisuuksia työskennellä erilaisissa ympäristöissä aikaisemminkin ja toiminut erilaisissa projekteissa, en tiedä olisinko ottanut tätä askelta ilman, että olisin joutunut luopumaan työhuoneestani, jossa olo oli alkanut tuntua turvalliselta.


Muisto edellisestä työhuoneestani.

14.1.2014

Ateljee ja ryhmähuone

 
Sain käyttööni erään osaston osastonhoitajan huoneen. Työskentelyni tulee painottumaan tälle osastolle. Suojasin huoneen pinnat, jotta pystyn maalaamaan siellä. Toin huoneeseen pöydän ja tuoleja sillä ajatukseni on myös pitää siellä osaston asukkaista koostuvaa ryhmää. Tämä on alku asetelma projektilleni. Vaikka tietyt kysymykset ja tavoitteet ohjaavat työskentelyäni, minulla ei ole valmista kuvaa projektini lopputuloksesta. Projekti muotoutuu sitä mukaan, kun se etenee.
 
 
 
 
 

Maalauspohjat täyttivät entisen lääkärin huoneen


11.1.2014

Asettuminen taloon

 
Projektini on edennyt siihen, että pääsin muuttamaan ateljeeni palvelukeskukseen. Saan työskennellä vanhassa lääkärin huoneessa, jossa mm. valmistan maalauspohjia. Jatkossa työskentelyni tulee painottumaan erääseen ryhmäkotiin, jossa saan käyttööni huoneen lähempänä talon ja asukkaiden arkea.
 
Huoneen suojaaminen ja maalauspohjien tekeminen auttaa asettumaan uuteen työskentely ympäristöön. Palvelukeskus ympäristönä on tosin minulle tuttu, sillä olen työskennellyt hoitajana. En kuitenkaan aikaisemmin ole työskennellyt taiteilijana tällaisessa ympäristössä näin kokonaisvaltaisesti ja pitkäkestoisesti.
 
 
 

3.1.2014

Odotan sinua! -installaatio syksyllä 2013

 

Kesällä 2013 valmistin tulevassa työhuoneessani teoksen Odotan sinua!
 

 
Väliaikainen teos oli installoituna Roihuvuoren palvelukeskuksen ulkoseinillä syksyllä 2013.
 
 
Teos herätti keskustelua taiteesta kuin vanhusten hoidostakin. Se sai niin positiivista kuin vihamielistäkin palautetta. Päällimmäisenä nousivat esille kysymykset siitä oliko teos taidetta, kuka sen maksoi ja mitä se maksoi? Teos herätti keskustelua myös vanhusten yksinäisyydestä ja sai jotkut miettimään, että pitäisikö käydä tapaamassa omia omaisiaan tai sukulaisiaan useammin.