4.5.2014

Melkein valmista. Tervetuloa näyttelyyn! Almost ready. Welcome to the exhibition!


Kiitos kaikille blogia seuranneille ja projektissani mukana olleille!
Thank you!
 
Lisätietoa näyttelystä:
More information about the exhibition:
 
 
 


29.4.2014

Installaationi teostiedot / Title of my installation

"Pyörä pyörii ja ihmiset hyörii."
Installaatio: pöytä ja viisi tuolia, akryylimaali, kankaat ja tekstiilit, medical gloves.
12 kokoontumiskertaa maalausten ympärillä, keskusteluja väristä ja elämästä.
Ateljee muistisairaiden vanhusten ryhmäkodissa, keskusteluryhmä: minä ja neljä asukasta.
2014.

"The wheel of time turns while people are rushing around.”
Installation: table and five chairs, acrylic paint, fabrics and textiles
12 gathering around the paintings, conversations about the color and life.
Studio in the group home for the elderly dementia patients, conversation group: me and four residents.
2014.

("The wheel of time turns while people are rushing around.")
 

Ripustus jatkuu




28.4.2014

23.4.2014

Ajatuksia projektin loppumisen ja ripustamisen välillä


Yritän tehdä lyhyttä yhteenvetoa ajatuksistani, joita työskentelyni on herättänyt. On käynyt kuitenkin niin, että rinnalle on noussut uusia kysymyksiä ja ulottuvuuksia, joten tyhjentäviä vastauksia ja ratkaisuja ei ole.

Minua kiinnostaa taiteen ja arjen ero ja toisaalta tämän eron häviäminen. Olen mm. pohtinut millaisia merkityksiä värillä on arjessa esim. hoitotyössä, mutta mm. myös miten ja millaisia asenteita värit herättää. (Esim. violetti ja kirkkaat värit yhdistetään queer-kulttuuriin.)

Arjen teeman lisäksi olen kiinnostunut laajentamaan maalausta sosiaaliseen tilaan. Taiteen tekemiseni menetelmät liittyvät oikeaan elämään. Olen käsitellyt rajaa käytännöllisen ja esteettisen välillä. Maalauksissani tämä raja usein hämärtyy. Roihuvuoren projektini käsittelee näitä asioita, lisäksi lähtökohtana on ollut vuorovaikutus ja keskustelu.

Aikaisemmin blogissani käsittelin hiukan Grant Kesterin dialogista estetiikkaa. Vaikka työskentelyni alkusysääjänä onkin ollut vuorovaikutustilanne keskusteluryhmäni kanssa, en kuitenkaan koe täyttäväni Kesterin ”vaatimuksia”, eikä se ollut tarkoituksenikaan. Ryhmäläiseni ei ole osallistunut konkreettisesti teosten syntyyn. Vaikka olen ollut tasavertainen keskustelija ryhmäläisteni kanssa, olen samanaikaisesti ollut aktiivinen toimija ja ohjannut keskustelua mm. värivalinnoilla.

Koen tällä hetkellä, että käsilläni on kaksi teosta: blogi ja näyttelytilaan tuleva esitys. Blogissa kuvaan työskentelyäni vanhusten keskuksessa, kun taas näyttelytilaan tuleva esitys / installaatio avaa teemojani ja ajatuksiani ilmankin yhteyttä Roihuvuoreen ja siellä olleeseen ateljeeseeni ja keskusteluryhmään. Ajattelen näin sillä maalaaminen on toisinaan itseohjautuvaa ja se yltää käsitteellisen tai käsityksen toiselle puolelle, alueelle, jossa ei ole sanoja. Lopulta teoksessani on kyse väristä ja muodosta. Jälkikäteen näen maalauksissani merkityksiä, mutta en koe oleelliseksi avata niitä yleisölle vaan jättää varaa katsojan omalle tulkinnalle.

Toisaalta teosta ei olisi ilman prosessia ja näin ollen kaikki kokemani Roihuvuoressa on toiminut teokseni materiaalina. Olen näin ollen ollut riippuvainen mahdollisuudesta työskennellä Roihuvuoren vanhustenkeskuksessa. Taiteilijana olen riippuvainen monesta muustakin seikasta kuten materiaaleista, toisista ihmisistä, koulutuksesta, instituutioista, taiteen konventioista, työpaikasta (raha, perusturva), hyvinvointivaltiosta, puhtaasta vedestä, ilmasta..

Työskentelyni yksi tavoite on ollut osoittaa, että muistisairaat ovat tasavertainen taideyleisö muiden kanssa. Haluan kertoa, että "vanhainkodeissa" asuu ihmisiä, joilla on oma historia, tunteet, ajatukset ja seksuaalisuus. Haluan murtaa rajoja laitosten ja ulkomaailman välillä.  On tärkeää keskustella asenteistamme vanhuutta kohtaan, vanhusten asemasta, vanhus- ja hoitotyöstä, mutta toivon keskustelun olevan sellaista, ettei vanhustenkeskuksista tehdä pelottavia paikkoja ja aliarvioida siellä työtä tekeviä.

14.4.2014

Kuulumisia ryhmätapaamisten jälkeen

Teokseni tulee esille Kuvan Kevät -näyttelyä varten vuokrattuun Lisätilaan, Merimiehenkatu 36 B, Helsinki. Alla oleva kuva on otettu lisätilasta siitä kohtaa mihin teokseni on tarkoitus ripustaa. Kuvasta puuttuu väliseinä, mikä tulee jakamaan tilaa. Aion installoida keskusteluissa käytetyt maalaukset näyttelytilaan. Liitän osaksi installaatiota pöydän, jonka ympärillä keskusteluryhmä on kokoontunut Roihuvuoressa. Laitan valmiista ripustuksesta kuvia ja teoksesta lisää kun se on ripustettu.
 
 
 
Alla olevassa kuvassa Roihuvuoressa syntyneitä maalauksia limittäin ja päällekkäin.
 
 
 

Kiinnostuinkin Roihuvuoressa työskennellessäni värien päällekkäisyydestä, maalausten pinoamisesta, latomisesta. Olin opinnäytetyössäni pohtinut kuinka pyykin ripustaminen saattoi tuoda samankaltaisen kokemuksen kuin maalaaminen. Seuraavien maalausten taustalla on tämä teema. Maalaukset ovat syntyneet ryhmätapaamisten päättymisen ja Kuvan Kevät-näyttelyyn tulevan teoksen valmistumisen jälkeen.
 
 

 
Timo Tähkänen.
Parvekkeella illansuussa.
Akryyli kankaalle 80x80 cm, pöytä.
2014.
 
 
 
 
Timo Tähkänen.
Ripustetut aallot.
Akryyli kankaalle 80x80 cm.
2014.
 
 
Timo Tähkänen.
Punainen värjäsi valkoisen pyykin.
Akryyli kankaalle 100x100 cm.
2014.
 

8.4.2014

Tyhjä huone

Projektini on edennyt siihen pisteeseen, että tyhjensin tänään ryhmäkodissa olleen huoneeni. Työskentelyni jatkuu alakerran huoneessa hetken ja sitten alkaakin jo ripustus. Kuvan Kevät -näyttely lähenee hurjaa vauhtia.
 
 
 
 

1.4.2014

12th and last group meeting / 12. ja viimeinen ryhmätapaaminen

¨
 



 
 
Kokoonnuimme tänään kultaiseksi maalatun kankaan ympärille. Kertasimme edellisiä tapaamisia ja jokainen sai jakaa tunnelmiaan.  Yksi ryhmäläinen alkoi kuvailla kankaan tuikkivaa ominaisuutta ja nosti katseen siniselle taivaalle jatkaen ikkunasta näkyvän maiseman kuvailua. Maisema on miltei sama, jonka ryhmäläinen näkee vuoteestaan ja jossa ei kertomansa mukaan ehdi olla tarpeeksi. Keskustelu siirtyi aprillipäivästä Lasipalatsin arkkitehtuuriin, kevään odotuksesta jäätelön tuloon Suomeen. Ryhmäläiset olivat sitä mieltä, että toisiin kohdistuva pila ja pilkka eivät ole hyvää huumoria. Jäätelöistä kinuski on aika hyvää. Kevät toi mieleen iloisia muistoja, mutta kirvoitti myös haikeamielisen keskustelun luopumisesta. Yksi ryhmäläinen kertoi, että kipeintä on ollut luopua polkupyöristä ja siitä, ettei pääsee ajamaan tarpeeksi usein.
 
Tapaamisemme lopussa ryhmäläiset kiittelivät minua väreistä ja merkillisistä hetkistä. Yksi ryhmäläinen ihmetteli, että minulla on ollut aikaa moiseen ja piti merkittävänä, että on saanut olla projektissa mukana. Toinen ryhmäläinen oli erityisen innostunut, että maalaukset joiden ympärillä olemme kokoontuneet ovat lopulta esillä Ateneumissa. (Koitin kyllä selittää, että koulun galleriassa Kuvan Kevät-näyttelyssä, mutta sitä oli selkeästi vaikea käsittää.)


28.3.2014

Päivänvarjo -video

Ote opinnäytetyöstäni:
Työskennellessäni vanhusten hoivalaitoksissa, ryhmäkodeissa ja palvelutaloissa aloin pohtia, miten väri ilmenee näissä paikoissa. Värivalinnat tuntuivat helpottavan asukkaiden arkea ja toimivat opasteen tavoin. Näyttää siltä, että esimerkiksi muistisairas vanhus hahmottaa punaisen värin selkeästi. Hänen on helpompi hahmottaa lautanen, jonka reunus on punainen.
 
Olen huomannut, että värikkäät vaatteet hoitotyössä tekevät minusta helposti lähestyttävämmän ja harmittoman, kun taas asiallisuuden ja luottamuksen symboli tuntuu edelleenkin olevan lääkärin valkoinen takki. Värikkäät ja kuviolliset tavallisesta poikkeavat servietit saattavat olla jonkin päivän kohokohta ja puheenaihe. Eräässä työpaikassani asiakkaat kiinnittivät erityistä huomiota siihen, minkä värisen huovan kukin sai heidän käydessä lepäämään nojatuoleihin lounaan jälkeen. Minulla oli tapana kääriä halukkaat asiakkaat huopiin. Toisaalta taas ohjatessani tuolijumppaa muistisairaille vanhuksille keltaisen pallon heittely oli heitä ilahduttavampaa kuin harmaan.
 
 

20.3.2014

Kertausta ja kuulumisia

Aloitin projektini suunnittelun joulukuussa 2013 ja yhdeksäs tammikuuta 2014 muutin työhuoneeni Roihuvuoren palvelukeskukseen. Tässä vaiheessa olin jo päättänyt keskusteluryhmän perustamisesta ja työhuoneitteni sijainnit olivat jo tiedossa.  Muistisairaiden vanhusten ryhmäkodin asukkaista muodostettu keskusteluryhmä oli tarkoitus tavalla tai toisella toimia maalausteni lähtökohtana. Suhtauduin projektiini samalla tavoin kuin olisin mennyt residenssiin, jossa minulle tarjotaan työtilat ja mahdollisuus työskennellä paikallisen yhteisön kanssa.
Nyt keskusteluryhmä on kokoontunut 10 kertaa. Olen suunnitellut, että ryhmä kokoontuu vielä kaksi kertaa. Ryhmä on kokoontunut aina kerran viikossa. Muina päivinä olen maalannut ja suunnitellut seuraavaa ryhmätapaamista (ja hoitanut muita kouluun ja muihin näyttelyihin liittyviä asioita.) Kun ryhmä kokoontuu viimeisen kerran, jäljellä on kaksi kokonaista viikkoa, kun Kuvan Kevät-näyttelyn ripustus alkaa. Avajaiset on jo seitsemän viikon päästä!
Blogistani selviää, miten työskentelyni alkoi ja miten se on muuttunut. Aloittaessani hoitajataustani oli voimakkaammin esillä ja käytin erilaisia muistelutyön menetelmiä. Työskentelyni edetessä koin, että taiteilijan identiteettini vahvistui ja löysin tavan, jolla toteuttaa omia taiteellisia kiinnostuksen kohteita. Sain viime viikon lopulla yhden mieleenpainuvimmista palautteista ryhmäläiseltä, joka tapaamisissa on usein aika hiljainen. Hän tuli työhuoneeseeni ja sanoi vieressään olevalle hoitajalle: ”Toi on meidän ryhmänohjaaja. Tässä huoneessa on joka kerta eriväristä.”

Projektin alussa halusin, että ryhmä kokoontuu pyöreän pöydän ääressä. Sopivan kokoisen pöydän löytäminen tuntui aluksi työläältä, mutta lopulta se löytyikin Roihuvuoresta. Pöytä muuttui työskentelyni edetessä merkittävämmäksi, kun se alkoi toimia maalausteni eräänlaisena sapluunana. Pöytä ei toiminut enää pelkästään ryhmän keskustelun ja kokoontumisen paikkana. Pöydän pinnasta tuli maalauksen paikka.

Pyöreät maalaukset ovat toimineet keskustelujemme lähtökohtina tai sitten vaikuttaneet alitajuisesti. Toisinaan pyöreät väripinnat ovat olleet selkeästi maalauksen ja taideteoksen roolissa, toisinaan pöytäliinan. Sivuprojektina olen tehnyt banderolleja ryhmäläisten toteamista viisauksista ja ajatuksista. Olen yrittänyt  näin leikkimielisesti ruokkia kapinahenkeä ryhmäläisiini ja yrittää saada heidän ääni kuuluviin.

Alla olevassa kuvassa on piirros, jonka piirsin eräässä ryhmätapaamisessa. Piirros sai minut muistamaan, että olen kiinnostunut väristä ja sen vaikutuksista, en muistelutyöstä. (Elämänkaaren tunteminen on tärkeää hoitotyössä ja muistelutyön menetelmiin on omat tärkeät hetkensä.) Eräs ryhmäläinen totesikin viime tapaamiskerralla, että "kuka noita vanhoja jaksaa muistella."


 
 
Projekti Roihuvuoressa on ollut minulle monella tapaa tärkeää. Projektin lyhyen keston aikana olen tiivistäen huomannut millainen taiteen tekemisen prosessini on. Aiemmin mainitsinkin jo taiteilijaidentiteetin vahvistumisen. Vieraassa ympäristössä minun on tullut aikaan nähden perusteellisesti tutkittua millä tavoin maalausta voi lähestyä ja miten se maalaus voi rakentua.
 
 
Projektini loppusuoralla ajattelen, että tuleva teokseni toimii maalauksen kontekstissa ilman tietoakin yhteydestä perustamaani keskusteluryhmään. Ainakin siltä osin, että ryhmässä olisi voinut olla ketä tahansa. Mutta koska minulla on vapaus valita, halusin kääntää huomion vanhuksiin.
 
Olen muutamien vuosien ajan pohtinut millainen taiteilijan työnkuva tai tehtävä olisi hoivalaitoksessa ikään kuin kommenttina keskusteluun kulttuurisesta vanhustyöstä ja kysymyksiin taiteesta ja hyvinvoinnista. Koen, että projektini päättää nämä pohdintani. Kokemusteni jälkeen on selvää, että taiteilijoilla olisi annettavaa sosiaali- ja terveyssektorilla. Koen, että edellytys taiteilijan työlle on vapaat kädet (taiteellinen vapaus) ja mahdollisuus pitkäjännitteiseen työhön. Meneillään olevassa projektissa halusin kokeilla pystynkö tekemään itsenäistä taiteellista työtäni hoivaympäristössä. Uusi ympäristö toimi residenssin tavoin. Residenssit ovat tärkeitä taiteilijoille. Sosiaali- ja terveyssektorille perustettavat taiteilijaresidenssit olisivat hyvä tapa tuoda taidetta lähelle erilaisten hoivayhteisöjen arkea, kun kerran kiinnostusta tällaiseen toimintaan on. 


 

18.3.2014

Group Meeting / Ryhmätapaaminen

Starting point of group meeting
 
Conversations
 
At the end
 


Last Banner / Viimeinen Banderolli


15.3.2014

Violetti

 
 
 

 
 


More banners




11.3.2014

9th group meeting

Ryhmä kokoontui keltaisen virkkauksen ympärille. Ryhmän naispuoliset jäsenet kiinnittävät heti huomiota virkkaukseen. Materiaali houkutteli koskettamaan sitä ja arvioimaan miten virkkaus on onnistunut. Olin näkevinä ryhmäläisten kehoissa samankaltaista liikettä kuin virkatessa tapahtuu. Olen aikaisemminkin maininnut tosin maalatun kankaan tarkastelun ja kokemisen yhteydessä haptisesta kokemisesta.
 
 
Virkkaustyö synnytti keskustelun käsitöistä.  Eräs ryhmäläinen muisteli jotakin tuntemaansa henkilöä, joka oli ollut hyvin kriittinen käsitöidensä suhteen. Ryhmäläinen totesi, että "aina ei tarvi olla niin tarkka." Keskustelu siirtyi lapsuusmuistoihin. Yksi ryhmäläinen kertoi lapsena kuuntelevansa tarkkaan, mitä aikuiset puhuivat. Hän totesi, että "aikuisten puheet tarttuu mieleen". Päätimme ryhmäläisten kesken, että tämä olisi sopiva teksti banderolliin.
 


10.3.2014

Banner 3

Banners texts are direct quotes from group members. We decide together what texts will end up into banners.
 
Banderolleissa olevat tekstit ovat suoria lainauksia ryhmäläisiltä. Päätämme yhdessä, mitkä tekstin pätkät päätyvät banderolleihin.
 
 
 

5.3.2014

4.3.2014

3.3.2014

Thinking green